Tilaisuus oli raahelaisessa museossa. Paikan valinta oli mielestäni hieno oivallus.
Itse olen käynyt monessa vastaavassa tilaisuudessa työni puolesta. Olen ollut oppimassa uutta, verkostoitumassa ja inspiroitumassa. Nämä tilaisuudet jaksavat aina yllättää positiivisesti, vaikka joskus onkin ennakkoon tunne, että olen varmaan jo kuullut nämä porinat ja tavannut kaikki mahdolliset ihmiset tämän aiheen parista. Tälläkin kertaa tilaisuuden jälkeen oli kuitenkin hyvä fiilis ja sellainen olo, että todellakin kannatti käydä.
Itselleni ei tullut enää yllätyksenä ydinvoimalan rakentamisen tiukat säännökset, dokumentaation ja turvallisuuden tärkeys eikä ison hankkeen kansainvälisyys, mutta monia uusia huomioita tuli muistiinpanovihkoon silti kirjoitettua.
Parhaiten jäi mieleen venäläisen asiantuntijan tarina siitä, kuinka ydinvoimalatyömaalla esimerkiksi pienen maahan asennettavan putken muutamalla sentillä siirtäminen parempaan ja toimivampaan paikkaan vaatii kattavan dokumentaation ja selvityksen ja tämä alkuperäisen suunnitelman muutos on hyväksyttävä tilaajalla ENNEN muutostyön aloittamista.
Niin sanotusti maalaisjärjellä ajateltuna tällaisessa toiminnassa ei ole mitään tolkkua, mutta kun kyseessä on suuri kansainvälinen ydinvoimalan rakennustyömaa, niin pienen pienetkin asiat vaativat paksun pinon dokumentteja ja AINA tilaajan luvan ennen työn aloittamista.
Olen alkanut ymmärtää miksi tällaiset suuret projektit eivät pysy aikataulussa, mutta silti valmistuvat. Hiljaa hyvä tulee.
Tässä linkki paikallislehden juttuun tilaisuudesta: https://www.raahenseutu.fi/uutiset/suhtautuminen-sopimuksiin-on-erilainen-suomessa-ja-venajalla-6.1.1337513.1f7150b162
